Ida eli 1800 -lla hyvin köyhissä oloissa. Hän teki piian töitä ja nuorena löysi pojan, joka oli varakkaammista piireistä. Suhteesta syntyi lapsi ja kirkonkirjoissa oli merkintä, että pariskunta oli tällöin kihloissa. Lapsi tunnustettiin myöhemmin ja nuoret menivät naimisiin.

Tästä seurasi paljon vaikeuksia koska miehen suku ei hyväksynyt köyhää Idaa. Jatkuvasti syntyi riitaa ja kaiken lisäksi esikoinen kuoli ihan pienenä hinkuyskään. Suvussa riidat jatkuivat ja tilanteet kärjistyivät, koko Idan perhettä hyljeksittiin. Myöhemmin syntyvät lapset joudutaan jostain syystä synnyttämään muualla kuin kotona. Mies yrittää olla joutumatta asepalvelukseen näyttelemällä hullua. Papereissa luki, että näyttelee mutta ei joutunut kuitenkaan armeijaan.

Riidat jatkuivat ja mies alkoi juoda viinaa ja synkistyi. Lopulta hän teki itsemurhan. Vaimo jäi vihaisen suvun armoille, suku vei myös miehen rahat ja jättivät pienet lapset ja lesken selviytymään keskenään..

Yksi tytär annettiin toiselle paikkakunnalle sukulaisille kasvatettavaksi 6-vuotiaana, eräs pojista kamppaili elämässään ja meni kouluun teollisuusalalle. Hän kuitenkin kuoli 19-vuotiaana valkoisten puolella taistellessa. Kolmas lapsi lähti nuorena Amerikkaan, eikä enää palanut kotiin milloinkaan. Hänet oli Suomessa julistettu kuolleeksi 1980 -luvun lopulla.

Sitten Ida teki kaksi aviotonta lasta, josta löytyi papin nuhtelut. Ensimmäinen kuoli heti vauvana ja pojan hän antoi pois vauvana. Tämän jälkeen hän tapasi mukavan miehen, joka aikalaismuistelusten mukaan auttoi muitakin vähistään. Lapsia syntyi neljä, joista kolme kuoli ihan pienenä. Elossa säilynyt poika joutui koville kun isänsä kuoli vuosi veljessodan jälkeen oltuaan tietääksemme vankileriillä. Idalla oli hirveän vaikeaa pärjätä köyhyydessä muttei hän ilahtunut siitäkään, että poisannettu avioton poika yritti tulla häntä auttamaan. Tämä poika kertoi, että äitinsä oli häntä kohtaan hyvin kylmä ja torjuva.

Miina eli melkein 50-luvulle asti ja olot olivat kovat koko hänen elämänsä ajan. Hänen vanhempansa olivat piika ja renki ammatiltaan eivätkä he voineet mitään turvaa antaa lapselleen, joita muitakin oli monta. Tulee monesti mietittyä miten ihminen kestää pitkän elämänsä joutuen koko ajan taistelemaan leivän edestä, synnyttämään lapsia, jotka melkein kaikki kuolevat tai joudutaan antamaan pois. Ei siinä varmaan kovin empaattisena jaksa pysyä ja välittää muista. Hyvä että itse jaksaa.

Viimeinen todiste Idan elämästä oli hautauslappu, jossa kerrottiin, että hänet oli haudattu matalaan kertahautaan köyhien hautausmaalle 74-vuotiaana. Hautaa ei enää ole. .